Kalankasvatus Suomessa

Merialueella kaloja kasvatetaan verkkoaltaissa, joissa kalat ovat tyypillisesti kahden kasvukauden ajan. Poikaset tuodaan mereen keväällä tai syksyllä. Ensimmäisen kasvukauden lopussa kirjolohet ovat muutaman sadan gramman painoisia. Toisen kasvukauden jälkeen kirjolohet perataan kauppoihin ja jalostukseen tyypillisesti hieman yli kaksikiloisina. Siiat myydään noin kilon painoisina.

Tuotanto kasvaa avomerellä

Kaloja kasvatetaan Suomen merialueilla noin 13 miljoonaa kiloa vuosittain. 2010-luvun loppupuolella tuotannon määrä on lähtenyt hitaaseen kasvuun avoimille merialueille myönnettyjen uusien ympäristölupien myötä. Kalankasvatuksen alueellista sijoittumista ohjaa muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön laatima kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma. Tuotannon odotetaan kasvavan edelleen alueilla, joissa kasvatuksen edellytykset on todettu sopiviksi merialueen sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti.

Viimeisen kasvukauden laitokset sijaitsevat uloimpien saarten suojissa tai jopa täysin avomerellä, joissa ravinteiden laimenemisolosuhteet ovat hyvät. Avoimille alueille onkin viime aikoina myönnetty aikaisempaa suurempia tuotantomääriä, koska ympäristövaikutusten on todettu jäävän vähäisiksi. Kalankasvatuksen ominaiskuormitus on pienentynyt 60–70 % viimeisien vuosikymmenien aikana tutkimus ja kehitystyön ansiosta. Rannikon läheisyydessä on tarpeellista olla jatkossakin poikaskasvatusta ja kalojen talvisäilytyspaikkoja. Näiden toimintojen ravinnekuormitus on pientä.

Itämerirehun käyttö pienentää Itämeren ravinnekuormaa

Kaloja ruokitaan rehupelleteillä. Rehuissa käytetään yhä enemmän kasviperäisiä raaka-aineita. Rehuissa käytettävästä kalasta suurin osa on Itämerestä kalastettua silakkaa ja kilohailia. Näistä on kalajauhon ja kalaöljyn valmistuksen yhteydessä poistettu ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiinia. Tällaista rehua on alettu kutsua ns. itämerirehuksi. Itämerirehun käyttö kierrättää Itämeren kalavarantojen fosforia ja typpeä kasvatettuun kalaan. Näin vähennetään Itämereen ulkopuolelta tulevaa ravinnevirtaa.

WWF suosittelee suomalaisen kirjolohen kulutusta

Kalankasvatuksen ympäristövaikutusten pienentymisen johdosta Suomen WWF on luokitellut kotimaassa kasvatetun kalan suositeltavien kalalajien vihreälle listalle. Kotimainen kirjolohi on pienien ympäristövaikutusten lisäksi vastuullisempi valinta kuin Norjassa kasvatettu lohi myös siksi, että Suomen merialueella ei ole Norjan lohenkasvatuksen ja villikalakantojen suurena uhkana olevaa lohitäitä. Silti Suomessa kulutetuista lohikaloista yli 70 % tuodaan ulkomailta. 

Vesiviljely ja kalankasvatus on maailmanlaajuisesti kasvava ala

Vedessä viljellyt raaka aineet ja erityisesti kala on tärkeä osa terveellistä ruokavaliota muun muassa sen sisältämien hyvien omega-3-rasvahappojen vuoksi. Erilaisia luonnonkaloja ja kasvatettua kalaa tulisi suositusten mukaan syödä ainakin kaksi kertaa viikossa.

Pelkillä luonnonkalavaroilla ei pystytä vastaamaan yhä lisääntyvään kalan kysyntään. Kalojen, äyriäisten ja simpukoiden viljely on maailman nopeimmin kasvava ruuantuotannon sektori. Ihmisravinnoksi päätyvästä kalasta yli puolet tuleekin kasvatuksesta. Kalastuksen osuus taas pienenee vuosi vuodelta.

Kala on tehokas rehun hyödyntäjä. Tämän ansiosta kalankasvatuksen hiilijalanjälki on pieni muuhun eläintuotantoon verrattuna. Ruuantuotantoon soveltuva pinta-ala myös mantereella vähenee ja siksi vesiviljelytuotannon tarve merialueilla tulee jatkossa lisääntymään merkittävästi.

Kalankasvatuksella on monelle suomalaiselle saaristokunnalle iso taloudellinen merkitys. Se tarjoaa ympärivuotisia työpaikkoja ja tuo verotuloja palveluiden ylläpitämiseksi. Kalankasvatus vahvistaa koko kalataloussektoria muun muassa tarjoamalla logistisia palveluja ja kysyntää kalastusyrityksille sekä mahdollistamalla ympärivuotisen toiminnan raaka-aine saatavuuden kautta jalostusyrityksille ja kalakaupalle.