Mitä on ekologinen kompensaatio?

Tarve turvata biologista monimuotoisuutta on maailmanlaajuisesti suuri. Ihmisen toiminta merellä, rannikolla ja valuma-alueella aiheuttaa osaltaan Itämeren luonnon tilan heikentymistä.

Kirsi Kostamo

Kirjoittaja työskentelee johtavana tutkijana Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksessa, merialueiden kestävän käytön ryhmässä

Kun rantojen ja meren käyttö kasvaa, tarvitaan lajien ja elinympäristöjen suojelun lisäksi uusia keinoja turvata meriluonnon monimuotoisuutta. 

Yksi lisäkeino voisi olla ekologinen kompensaatio, jossa perusajatuksena on hyvittää ihmistoiminnasta aiheutuva paikallinen luontoheikennys jollakin toisella alueella. 

Ekologinen kompensaatio on Suomessa vielä aluillaan

Erilaisista kompensaatioista, kuten hiili-, ravinne- ja ilmastokompensaatioista, on puhuttu jo vuosia. Niihin liittyvää tutkimusta ja sovelluksia onkin olemassa maailmanlaajuisesti. 

Ekologinen kompensaatio on kuitenkin Suomessa suhteellisen uusi asia. Tällä hetkellä kompensaatioihin liittyvä keskustelu ja tutkimus käyvät vilkkaana, ja aiheeseen liittyviä hankkeita on käynnissä runsaasti. 

Ekologisten kompensaatioiden käyttömahdollisuuksia Suomen rannikko- ja merialueella arvioitiin “Uudet työkalut ekologiseen rakentamiseen merellä” -hankkeessa, joka oli Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama. 

Hankkeessa todettiin, että merialueiden ekologisista kompensaatioista on olemassa jonkin verran esimerkkejä muualla maailmassa, mutta toimenpiteiden soveltaminen Suomessa ja Itämerellä edellyttää niiden muokkaamista vallitseviin olosuhteisiin. 

Esimerkkejä luontohyvityksistä, jotka korvaavat maalla tai merellä jo tehtyjä luontoarvojen menetyksiä, on toistaiseksi toteutettu Suomessa ja Itämeren alueella erittäin niukasti.

Millaisilla edellytyksillä voidaan onnistua?

Jotta ekologisia kompensaatioita voidaan käyttää, tarvitaan laajaan tausta-aineistoon pohjautuvaa suunnittelua ja kunnianhimoinen toteutus, joilla kompensaation onnistumisen todennäköisyys paranee. 

Sen lisäksi, että on pelkästään elinympäristöihin ja/tai lajeihin kohdistuvia toimenpiteitä, kompensaatiosuunnitelmaan voitaisiin Suomessa ottaa mukaan myös esimerkiksi toimenpiteitä, jotka rajoittavat valuma-alueen ravinnepäästöjä. 

Veden laadun paraneminen lisäisi myös mahdollisuuksia onnistua toteutuksessa, jossa merialueilla ja rannikolla elinympäristöä kunnostetaan tai ennallistetaan luontohyvityksenä.

Meriympäristön monimuotoisuus luo kuitenkin haasteita sille, kuinka kompensaatiot onnistuvat ja kuinka niitä seurataan. Ekologinen kompensaatio voi onnistua myös meriympäristössä, kunhan kaikki tehtävät toimenpiteet perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon.

Sitä, kuinka hyvin toimenpiteet onnistuvat, voidaan arvioida usein vasta pitkäaikaisen seurannan perusteella. Lisäksi korvaavan kohteen luontoarvojen pysyvyys tulisi varmistaa ekologisella tutkimuksella, seurannalla ja tarvittaessa myös täydentävillä toimenpiteillä.

Ekologinen kompensaatio ei kuitenkaan saa muodostua ohituskaistaksi, joka sivuuttaa luontohaittojen välttämisen ja lieventämisen kun tehdään hankesuunnittelua. 

Ekologinen kompensaatio ei sovellu kaikenlaisiin kohteisiin

Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa vuosina 2017–2018 selvitettiin Suomen kaikkien luontotyyppien soveltuvuutta ekologisiin kompensaatioihin. 

Hankkeen loppuraportissa todetaan, että osa elinympäristöjen, luontotyyppien ja lajien heikennyksistä on sellaisia, että niitä ei yksinkertaisesti voi hyvittää. Tämä johtuu joko elinympäristön monimutkaisuudesta tai uhanalaisuudesta. Siksi tällaisten harvinaisten ja ainutlaatuisten kohteiden heikentämistä tulee aina välttää.