Merialuesuunnittelu – kestävällä käytöllä turvataan meriympäristön tulevaisuus

Euroopan komission laatiman sinisen kasvun strategian mukaan meret ja valtameret ovat Euroopan talouden tärkeitä moottoreita. Niihin liittyy lisäksi huomattava innovaatio- ja kasvupotentiaali.

Pekka Salminen

Kirjoittaja työskenteli Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattorina Varsinais-Suomen liitossa

Sinisen kasvun odotetaan parantavan EU:n kansainvälistä kilpailukykyä, lisäävän resurssitehokkuutta ja edistävän työpaikkojen ja uusien kasvutekijöiden syntymistä.

Kasvutavoitteistaan huolimatta strategia korostaa myös kasvun kestävyyttä. Sen tavoitteena onkin suojella meriympäristöä ja varmistaa terveiden ja elinvoimaisten meri- ja rannikkoekosysteemien tarjoamien palvelujen jatkuminen.

Riippuu kuitenkin kustakin valtiosta ja merialueesta, miten kasvun kestävyys huomioidaan.

Sinisen kasvun strategia keskittyy erityisesti tiettyihin aloihin

Kasvun kestävyyden varmistamiseksi strategiassa korostetaan merialuesuunnittelun merkitystä sekä meritiedon keräämisen tarvetta.

Merialuesuunnittelun tarkoituksena on sovittaa yhteen meren erilaisia käyttötarpeita ja ehkäistä ristiriitojen syntymistä. Suunnittelun tavoitteena on myös tuoda pitkäjänteisyyttä merialueen toimintojen kehittämiseen kestävällä tavalla. Tähän kuuluu muun muassa eri ihmistoimintojen yhteisvaikutusten huomioon ottaminen.

Strategialla kohdennetaan toimenpiteitä erityisesti vesiviljelyn, rannikkomatkailun, sinisen meribioteknologian, merienergian ja meren pohjan kaivostoiminnan kehittämiseen.

Suomen tapauksessa nykyisellään merienergia tarkoittaa merituulivoimaa. Kaivostoiminnan kehittäminen taas tarkoittaa merenalaisten soravarojen käyttöä, ja vesiviljelyllä tarkoitetaan kirjolohen kasvatusta.

Nämä toimialat voivat aiheuttaa voimakkaitakin paineita meriympäristölle. Tuulivoiman rakentaminen merelle voi tarkoittaa melun lisääntymistä ja rakennusalueen elinympäristöjen tuhoutumista joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Toisaalta merituulivoimalan perustukset voivat myös toimia keinotekoisena riuttana luoden uusia elinympäristöjä.

Soranotto uhkaa luontodirektiivissakin mainittuja harjusaarten vedenalaisia jatkeita ja vedenalaisia hiekkasärkkiä.

Lisääntyvä turismi ja veneily voivat taas lisätä saariston elinympäristöjen rauhattomuutta. Saarten ja rantojen rakentamisen myötä voivat myös ruoppaukset ja meriläjitykset lisääntyä.

Kirjolohen kasvatus lisää ainakin paikallisesti ravinnekuormaa. Haittoja voidaan kuitenkin vähentää, jos viljelyaltaat sijoitetaan hyvin virtaaville alueille ja kalojen ruokinnassa käytetään ns. Itämerirehua.

Merialuesuunnittelussa tulee ottaa huomioon monen eri tahon tarpeet

Lue myös tämä

Merialuesuunnittelu.fi

Merialuesuunnittelussa tarkastellaan erityisesti merituulivoiman, meriliikenteen, kalastuksen, vesiviljelyn, matkailun ja virkistyskäytön mahdollisuuksia. Merialuesuunnitteluun kuuluu myös ympäristön ja luonnon suojelun, säilyttämisen ja parantamisen mahdollisuuksien kartoittaminen.

Suomen osalta meriväylät ja meriliikenneyhteydet ovat erittäin tärkeitä, koska suurin osa viennistä ja tuonnista tapahtuu meriteitse.

Myös maanpuolustuksen tarpeet sekä merellinen kulttuuriperintö huomioidaan suunnittelussa.

Merten suojelu vaatii paljon tutkimustietoa

Moni merellä tapahtuva toiminta aiheuttaa haittaa ja kuormitusta. Tämä huomioidaan nykylainsäädännön puitteissa sijainninohjauksessa, merialuesuunnittelussa sekä yksittäisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa ja lupaprosesseissa.

Merellä tapahtuvien toimintojen ekosysteemipohjainen sijoittelu ja vyöhykkeistäminen lieneekin tulevaisuudessa entistä tärkeämpi keino vähentää meriympäristöön kohdistuvia haittoja.

Tämä vaatii kuitenkin huomattavan määrän tietoa lajien ja luontotyyppien sijainnista, herkkyydestä sekä tärkeimpien luontoarvojen huomioimista.

Lue lisää

VELMU-ohjelma

Suomella on tähän Euroopan laajuisestikin poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet nyt kun Vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kartoitusohjelman (VELMU) aineistot kattavat koko Suomen merialueen. Tämä antaa erinomaisen pohjan ekosysteemilähestymistapaa noudattavalle merialuesuunnittelulle.