Itämereen kulkeutuu haitallisia aineita sitä ympäröiviltä maa-alueilta. Maalta tuleva haitallisten aineiden ja ravinteiden määrä alkoi kasvaa toisen maailmansodan jälkeisen teollistumisen ja tehomaatalouden myötä. Jatkuvasti lisääntyvä energiantarve taas näkyy merikuljetusten kasvuna, joka tuo mukanaan vieraslajiongelman ja uhan öljyonnettomuuksista.

Meren roskaantuminen on lähinnä nyky-yhteiskunnan tuotos, jossa muoviteollisuudella ja kertakäyttökulttuurilla on merkittävä rooli.

Kaikille näille tekijöille on yhteistä, että ne on mielletty ongelmaksi vasta jälkikäteen. Niinpä niistä johtuvien haittojen poistaminenkin toteutuu viiveellä. Avain parempaan tulevaisuuteen on ympäristötietoisuudessa, joka on nykyisin voimakkaassa kasvussa. Tämä lupaa Itämerelle hyvää.

Itämeren tilaa seurataan jatkuvasti ja sitä arvioidaan useiden osa-alueiden kautta. Vain kolmen osa-alueen tila on Itämerellä tällä hetkellä hyvä kun taas huolena on erityisesti biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen, rehevöityminen, ravintoverkoissa tapahtuvat muutokset sekä epäpuhtaudet vedessä ja eliöissä.