Happamiksi sulfaattimaiksi kutsutaan runsasrikkisiä mineraalimaita. Tällaisessa maaperässä sulfidi on hapettunut sulfaatiksi. Tällöin maaperän pH on laskenut erittäin alhaiselle tasolle. 

Rikkiyhdisteet taas liuottavat ympäristölle haitallisia metalleja maaperän mineraaleista. Sateen tullen metallit pääsevät huuhtoutumaan edelleen vesistöihin ja edelleen mereen.

Erityisesti Pohjanmaa kärsii happamasta maaperästä ja metallien huuhtoutumisesta vesiin

Suuri osa Itämeren valuma-alueen happamista sulfaattimaista sijaitsee Pohjanmaalla. Nämä muinaisen Litorinameren pohjakerrostumat ovat nykyisin usein viljelyskäytössä tai soiden pohjalla turpeen alla.

Maankohoamisen ja soiden kuivatuksen seurauksena hapanta vettä ja siihen liuenneita haitallisia metalleja huuhtoutuu vesistöihin. Veden mukana kulkeutuvia metalleja ovat esimerkiksi kadmium, sinkki ja alumiini.

Huuhtouman määrä riippuu paljon säätilasta. Jos pitkää sateetonta kautta seuraa voimakas sadejakso, laskee veden pH-arvo hyvin alhaiseksi. Tällöin happo- ja metallikuormitus vesistöihin ja mereen kasvaa merkittävästi. 

Kuormituksen on arvioitu heikentäneen voimakkaasti monia paikallisesti ja alueellisesti tärkeitä kalakantoja Suomen länsirannikolla. Myrkyllisyys häiritsee vaelluskalojen lisääntymistä ja aiheuttaa kalakuolemia.

Haittojen rajoittaminen vaatii investointeja

Peltojen kuivauksesta syntyviä haittoja voidaan vähentää säätösalaojituksella. Turvetuotannon sekä metsätalouden haittoja voidaan puolestaan vähentää uusilla kuivatusmenetelmillä. 

Menetelmien kalleus hidastaa kuitenkin niiden käyttöönottoa. Tämä ongelma tulisikin huomioida myös ympäristötukijärjestelmissä. Etenkin Pohjanmaalla vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää myös happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämistä.