Tutkimusaluksilla tehdään monenlaista näytteenottoa, tutkitaan merenpohjaa kaikuluotaamalla ja seurataan silakka- ja kilohailikantojen tilaa.
Kaukokartoituksella pystytään kuvaamaan laajoja alueita kerralla.
Sukeltamalla kartoitetaan meriluontoa ja tehdään arkeologisia inventointeja ja tarkastuksia.
Kerättyjä vesinäytteitä tutkitaan laboratoriossa ja tuloksia mallinnetaan tietokoneella.
Aaltopoijuilla mitataan automaattisesti aallokon korkeutta ja suuntaa sekä veden pintalämpötilaa.
Akustinen virtausmittari mittaa virtauksen suuntaa ja nopeutta
Meren planktonia kerätään tutkittavaksi haaveilla
Vesikiikarilla tutkitaan matalien pohjien kasvillisuutta ja eläimistöä. SUP-lauta helpottaa kartoittajan liikkumista matalikossa
Perinteinen tapa tutkia merta on seilata meren pinnalla ja ottaa vedestä ja pohjasta näytteitä. Näytteet antavat kuitenkin vain otoksen sieltä täältä. Toinen keino on lähteä sukeltamaan, mutta siinäkin on rajoituksensa. Sukeltamalla ei pääse kovin syvälle eikä ehdi joka paikkaan. Näkyvyyskin on usein huono. Niinpä tutkijat ovat ottaneet avuksi myös modernin tekniikan: robotit, satelliittikuvat ja kaikuluotauksen.
Tutkimusmenetelmät valitaan sen mukaan, mitä tietoja merestä halutaan. Selvitetäänkö pohjasedimentistä meren historiaa vai tutkitaanko pohjan laatua rakentamista varten? Kartoitetaanko merenpohjan elinympäristöjä vai etsitäänkö kalojen lisääntymisalueita? Tai ehkä tehtävänä onkin laatia kuvaus uudesta hylkylöydöstä.
Tutkimusta tehdään sekä merellä että maalla
Merentutkijat eivät aina keiku merellä; iso osa tutkimuksesta tehdään laboratoriossa tai toimistossa. Siellä tutkitaan näytteitä tai analysoidaan satelliittikuvia ja muita aineistoja.
Tärkeitä työkaluja ovat mallit, jotka tehdään saatujen havaintojen pohjalta. Malleilla voidaan arvioida meren tilaa niillä alueilla, joita ei ole kartoitettu. Mallien avulla voidaan myös ymmärtää ja ennustaa meren ilmiöitä ja esimerkiksi parantaa merenkulkijoiden turvallisuutta.
Työpöydän ääressä voidaan myös laskea merialueen arvo rannikon tai vaikkapa koko Suomen asukkaille. Arvon mittareina käytetään niin sanottuja ekosysteemipalveluja. Ne ovat luonnon tarjoamia, rahassa mitattavia hyötyjä, kuten kalantuotanto, ilmaston säätely tai merimaisema.
Kansallisesti ja kansainvälisesti
Koska Itämeri on laaja ja myös kansainvälinen merialue, on tärkeää, että tutkijat pelaavat yhteen. Suomalaistutkijat osallistuvatkin tiiviisti koko Itämeren alueen tutkimusyhteistyöhön – ja myös Itämeren ulkopuoliseen tutkimusyhteistyöhön.
Suomessa harjoitettavaa kansallista merentutkimusta koordinoi FINMARI-yhteenliittymä. Se kokoaa eri alojen merentutkijat yhteen kehittämään muun muassa tutkimusmenetelmiä ja malleja.