Videokameralla voidaan dokumentoida vedenalaista luontoa metri metriltä tai etsiä ja inventoida arkeologisia kohteita. Menetelmä on tehokas: videoimalla pystyy kartoittamaan monin verroin laajempia alueita kuin sukeltamalla.
Drop-videokamera tuo merenpohjan elämän suoraan ruudulle
Suomalaiset merentutkijat ovat käyttäneet vedenalaista videointia 2000-luvun alusta lähtien. Drop-videomenetelmässä merenpohjan tuntumaan lasketaan pieni videokamera, joka on pakattu vedenkestävään koteloon. Kamera lähettää suoraa videokuvaa ylös veneeseen tai tutkimusalukseen.
Kameraa ohjaileva tutkija voi vaikuttaa laitteen uintisyvyyteen ja myös siihen, millä nopeudella kamera liikkuu. Kameralla kuvataan yleensä lyhyehkö, reilun minuutin mittainen videopätkä. Sinä aikana saadaan tietoa ehkä muutaman aarin alueelta – mikäli vesi on kirkasta. Jos kamera pääsee osumaan pehmeään pohjaan, ei videolla näy paljon muuta kuin liejun pöllähdys.
Katso alla olevasta klipistä, miltä tutkimusvideo voi joskus näyttää.
ROV-kamerat ovat tutkimusaluksesta ohjattavia pieniä sukellusveneitä
Kauko-ohjattava robottikamera eli ROV-kamera (Remotely Operated Vehicle) on melko mutkikas laite. ROV muistuttaa pientä miehittämätöntä sukellusvenettä, jonka liikkeitä ohjataan tutkimusaluksesta. Ohjaaja voi määrätä laitteen kulkusyvyyden, kulkusuunnan ja nopeuden sekä käännellä laitetta mielensä mukaan.
Koska ROV-kamera on paremmin hallittavissa kuin Drop-kamera, sillä kuvataan yleensä pidempiä videopätkiä. Laitteeseen voidaan myös liittää lisäosia, esimerkiksi kauko-ohjattavat tartuntapihdit tai lasermittausjärjestelmä. Näin ROV saadaan myös ottamaan näytteitä ja mittaamaan kohteen koko.
ROV-kameraa käytetään sekä merenalaisen luonnon kartoitukseen että muun muassa hylkyjen tutkimiseen. Sillä voi kuvata paikkoja, joihin sukeltaja ei pääse tai mahdu, ja sen avulla voi myös seurata sukeltajaa työssään.