Merigeologia avaa oven Itämeren historiaan ja nykytilaan. Meren vaiheiden ymmärtäminen auttaa ratkaisemaan meren nykyisiä ongelmia.
Merenpohjaa ja sen kerrostumia tutkivat Suomessa useat yliopistot ja valtion tutkimuslaitokset. Myös rannikon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskukset) sekä monissa yrityksissä tehdään merenpohjaan kohdistuvaa tutkimusta.
Ympäristömuutoksia vuosituhansien ajalta
Itämeren muinaishistoriaa leimaavat jääkauden jälkeiset muutokset. Sen sijaan meren lähihistoria on paljolti ihmisen kirjoittamaa. Valuma-alueella tehdyt ojitukset, metsänhakkuut, ja pellonraivaus sekä asutus ja teollisuus ovat moninkertaistaneet mereen kulkeutuvan ainesmäärän.
Vanhemmista sedimenttikerroksista nähdään, miten Itämeri on menneinä aikoina reagoinut erilaisiin luontaisiin muutoksiin, kuten suolapitoisuuden tai ilmaston vaihteluihin. Sedimentit osoittavat esimerkiksi, miten syvänteiden happitilanne tai meren eliömaailman on muuttunut eri aikakausina.
Historian tunteminen auttaa ennustamaan tulevaa kehitystä, kuten nykyisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
Sedimentit osallistuvat aineiden kiertoon
Sedimenttikerroksista tutkitaan myös muun muassa ravinteiden eli typen ja fosforin määriä. Meren lisääntynyt ravinnekuormitus aiheuttaa rehevöitymistä, joka on Itämeren pahimpia ongelmia. Sedimenteillä on rehevöitymisessä aktiivinen rooli: ravinteet liikkuvat veden ja pohjasedimentin välillä.
Pohjasedimentin kerrostumat paljastavat myös Itämeren toisen suuren ongelman: mereen joutuneet haitalliset ja vaaralliset aineet. Myös nämä aineet voivat vapautua sedimentistä takaisin veteen varsinkin, jos merenpohjaa kaivetaan tai myllerretään.
Merigeologia tutkii näitä sedimentin prosesseja eli sitä, miten merenpohjan kerrostumat vaikuttavat veden laatuun ja sitä kautta meren ekosysteemeihin.
Merenpohjan sedimenttinäyte Gotlannin altaan syvänteestä, Itämereltä.
Pinnan alle kätkeytyy vaihteleva maisema
Merenpohja on hyvin vivahteikas ympäristö. Tärkeä osa merenpohjan tutkimusta onkin selvittää merenpohjan monimuotoisuutta eli geodiversiteettiä ja sen alueellista vaihtelua.
Geodiversiteetin tunteminen auttaa ymmärtämään meren elollisen luonnon vaihteluita eli biodiversiteettiä. Tiedon avulla voidaan esimerkiksi löytää arvokkaat elinympäristöt tai paikallistaa rakentamiseen sopivat alueet. Geologinen tieto auttaa myös valitsemaan sellaiset rakennusmenetelmät, joista on vähiten haittaa luonnolle.
Merenpohjan kartoitus tarjoaa kaiken kaikkiaan tärkeän tietopohjan merialueiden käytön suunnittelulle. Merigeologiset aineistot kertovat myös merenpohjan luonnonvaroista, esimerkiksi merihiekasta ja sorasta.
Mallinnus paikkaa tiedon aukkoja
Merenpohjan geologiaa on tutkittu jo vuosikymmenten ajan. Suomen merialueen geologisesta rakenteesta ja koostumuksesta tunnetaan silti vasta vajaa neljännes.
Tiedon aukkoja paikataan mallinnuksen avulla. Kerättyihin aineistoihin ja niiden tulkintaan perustuvat mallit tuottavat arvion siitä, millaisia geologisia piirteitä on vielä tutkimattomilla alueilla. Malleilla voidaan myös ennustaa tulevaa kehitystä ja arvioida eri toimien vaikutuksia mereen.