Tieto ja ymmärrys merien ekosysteemipalvelujen taloudellisesta arvosta ja niiden menettämisen seurauksista ovat tehokas kannustin ilmastonmuutosta ehkäiseviin ja elinympäristöjä parantaviin toimiin. Kansainväliset lait ja säädökset toimivat hyvinä pakotteina. Kunnioitus meriä kohtaan toivottavasti kasvaa.
Merenkulkuun saadaan uutta virtaa innovatiivisesta teknologiasta
EU:n ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n tavoitteena on, että merenkulun kasvihuonekaasujen päästöt loppuvat vuoteen 2050 mennessä. Fossiilisia polttoaineita saatiin jo korvattua biopolttoaineilla, mutta tuotanto nosti esiin huolen ruoka-ainetuotannon riittävyydestä. Sittemmin biopolttoaineita on tuotettu myös metsäteollisuuden sivuvirroista ja jätteistä. Raaka-aineena voidaan käyttää myös öljypitoisia leviä.
Suomessa rakennettu matkustaja-autolautta kulkee uusiutuvalla energialla tuotetun synteettisen metaanin voimalla. Se soveltuu rannikkovesien lyhyille reiteille. Synteettisistä polttoaineista metanolista kaavaillaan raskaaseen meriliikenteeseen sopiva fossiilisten polttoaineiden korvaaja. Vedyllä on keskeinen rooli tulevissa bio- tai synteesipohjaisten (P2X) polttoaineiden käytössä.
Vetytaloudessa energia tuotetaan, varastoidaan ja siirretään päästöttömästi
Päästötöntä vetyä saadaan vedestä, kun uusiutuvan sähköenergian avulla erotetaan veden happi ja vety toisistaan. Vaikka vedyn valmistus kuluttaa energiaa, haitalliset päästöt vältetään. Vedystä saadaan tuotettua sähköä polttokennoissa, joissa vedyn palaessa vapautuu energiaa ja lopputuotteena syntyy pelkkää vettä.
P2X-teknologiassa (Power-to-X) vedystä tuotetaan uusiutuvan energian avulla muun muassa päästöttömiä polttoaineita. Kun vetyyn lisätään hiilidioksidia (ilmakehästä tai savupiipuista), voidaan tuottaa muun muassa metaania ja metanolia. Hiilidioksidi saadaan kiertämään, eikä hiilidioksidin määrä ilmakehässä lisäänny. Tulevaisuuden laivoissa käytetään monipuolisesti vetyä, tuulivoimaa, sähköakkuja, lämmön talteenottoa ja kitkaa pienentävää aluksen pohjan ilmavoitelua. Alusten rungon ja potkureiden ultraäänipinnoitus auttaa ehkäisemään levien ja simpukoiden kasvua, mikä vähentää vastusta ja siten polttoaineen kulutusta. Samalla estetään pohjaan kiinnittyvien vieraslajien leviäminen.
Alusten polttoaine- ja jakelujärjestelmät on suunniteltava uusille polttoaineille sopiviksi. Vetytalouden tueksi tarvitaan paljon kansainvälistä yhteistyötä, sääntelyä, investointeja ja kansallisia tukitoimia.
Syvänmeren pohjasta himoitaan arvometalleja
Merenpohjan kaupallinen louhinta, öljyporaukset ja kaivokset ovat keskittyneet mannerjalustan alueelle. Tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä vihreään teknologiaan tarvittavista metalleista on kova kysyntä. Mannerlaattojen saumakohtiin, vedenalaisten kuumien lähteiden ympärille on miljoonien vuosien aikana kiteytynyt mineraalimöykkyjä, jotka sisältävät esimerkiksi mangaania, nikkeliä, litiumia ja kobolttia. Juuri näitä metalleja tarvitaan nykyteknologiaan, kuten älypuhelimiin, akkuihin, tuulivoimaan ja aurinkopaneeleihin.
Laivoista kilometrien syvyyteen laskettavien louhintarobottien ja malmi-imureiden ja lanausten pelätään runtelevan ja tuhoavan vielä monelta osin tuntemattomiakin eliöyhteisöjä.
Kansainvälinen merenpohjaviranomainen (ISA) on solminut tutkimussopimuksia yli 30 tutkimuslaitoksen tai yhtiön kanssa valtamerillä. Kaupallinen kaivostoiminta on mukana monissa hankesuunnitelmissa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliiton IUCN:n arvion mukaan syvänmeren kaivostoiminta alkaa kansainvälisillä vesillä vuonna 2025.
Tonnikalanpyynnin tukialus ja kalastusalukset Tuvalulla.
Kalastusalus Mosambikissa
Taskurapuja myynnissä Yangonin torilla Myanmarissa
Päivän haisaalis Perussa. Evät on leikattu pois.
Edellinen
Seuraava
-
-
-
-
-
Kestävä kalastus vaalii kalakantoja ja elinympäristöjä
Teollisen mittakaavan kalastuslaivastot suuntaavat aavoille kansainvälisille vesille. Pohjatroolit rouhivat merenpohjaa yhä syvemmällä ja verkkoihin tarttuu yhä enemmän sivusaalista, väärän kokoista ja lajista saalista. Satojen metrien syvyydessä kalat kasvavat hitaasti ja pohjatroolilla saatetaan saada saaliiksi satavuotiaita kaloja. Petokalojen, kuten haiden, populaatiot ovat romahtaneet. Pienkalastajat ovat monissa maissa pulassa. Pyyntiluvat menevät isoille yrityksille ja saaliista suurin osa vientiin.
Maailman ruokajärjestön FAOn mukaan suurin osa merialueista on liikakalastettuja. Vuonna 2020 kokonaissaalis oli yli 90 miljoonaa tonnia, josta seitsemän maan laivastot kalastivat noin puolet. Maat olivat Kiina, Indonesia, Peru, Intia, Venäjä, Yhdysvallat ja Vietnam ja tärkeimmät saaliskalat sardelli, alaskanseiti ja tonnikalansukuinen boniitti.
Kestämätön pyynti ja laiton kalastus on maailmanlaajuinen ongelma. Kun ylikalastus jatkuu liian pitkään, tiukimmatkaan kalastusrajoitukset eivät enää saa kantoja elpymään.
Kansainvälisesti yhtenäinen lainsäädäntö, riittävä säätely ja valvonta ovat keskeisiä ratkaisuja ongelmaan. Kuluttajan valintoja helpottamaan on olemassa MSC-sertifikaatti .
Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kalakannat ovat onnistuneen sääntelyn ansiosta vahvistuneet, saaliit hyödynnetään tehokkaammin ihmisravinnoksi ja tuotannon sivutuotteista jalostetaan entistä enemmän kalaöljyä ja -jauhoa.
Islannin valtameriklusterin kehittämä ”uskomaton kala-arvokone”, joka hyödyntää tehokkaasti myös kalan syömäkelvottomat osat. Menetelmän ansiosta kalan biomassasta pystytään hyödyntämään 80% aiemman 20% sijaan. Älykkäät rannikkoalueet: Opas FLAG-ryhmille. Euroopan unioni 2019.
Vesiviljely on kasvava elintarviketuotannon ala
Ihmisravinnoksi päätyvästä kalasta yli puolet tuotetaan vesiviljelyssä. Vuonna 2021 kalan tuotanto oli 178 miljoonaa tonnia, josta vesiviljelyn osuus yli 85 miljoonaa tonnia. Eniten kasvatetaan karppeja, monneja, lohta ja kirjoahvenia, ja lisäksi katkarapuja ja nilviäisiä, kuten kampasimpukoita, abaloneja, ostereita ja sinisimpukoita. Vesiviljelyn kärkimaat olivat Kiina, Norja, Vietnam, Chile ja Intia.
Leviä tuotettiin 36 miljoonaa tonnia. Niistä saadaan esimerkiksi elintarvikkeita, elintarvikkeiden lisäaineita ja lisäravinteita. Lääke- ja kosmetiikkateollisuus hyödyntää mikrolevien proteiineja, omega-3-rasvahappoja ja väriaineita. Leviä käytetään myös tekstiilien, biopakkausten ja polttoaineiden valmistukseen.
Sargassolevää ajautuu joinakin vuosina tonneittain Karibiansaarten rannoille. Mätänevä rikkivedyltä haiseva levä heikentää ilman laatua ja karkottaa matkailijoita. Levää on hävitetty kompostoimalla, mutta Länsi-Intian yliopistossa Barbadoksella siitä ja jätevedestä kehitetään polttoainetta. Saint Lucialla levää on muunnettu lannoitteiksi ja luomutorjunta-aineiksi.
Alkuperäiskansoilla eri puolilla maailmaa on pitkät perinteet kestävästä vesiviljelystä, joka on perustunut yhteiskasvatukseen. Kasvien tai esimerkiksi simpukoiden viljely samassa altaassa kalojen kanssa kierrättää ravinteita ja hyödyntää hukkarehua. Pohjois-Atlantilla Färsaarten vuonossa on suuren kalankasvattamon altaisiin istutettu ruskolevää parantamaan kalojen hyvinvointia. Tulevaisuudessa kalaa kasvatettaneen suuria määriä sisätiloissa kiertovesialtaissa.
Suomi osallistuu eri puolilla maailmaa toteutettaviin vesiviljelyhankkeisiin sekä viljelytekniikoiden ja -lajien kehitystyöhön. Suomeen on myös perustettu yrityksiä, jotka kehittävät levien käyttöä muun muassa vedenpuhdistuksessa ja biopolttoainetuotannossa.
Avainelinympäristöjen suojelu- ja ennallistamishankkeita käynnistetään eri puolilla maapalloa
Merenpinnan kohotessa ja rajuilmojen voimistuessa meriruohoniityt, mangrovemetsät ja koralliriutat ovat rannikoiden puskureina entistä tärkeämpiä. Niitä kunnostetaan siemenistä sekä istuttamalla taimia. Myös Itämeren vedenalaisia meriajokasniittyjä on alettu ennallistaa.
Ennallistamishankkeita maailmalla suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä paikallisten maa- ja metsätalouden, turismin, opetuksen ja rakennushankkeiden kanssa. Paikallisyhteisöt ovat ideoineet uusista kestäviä tapoja hyödyntää omaa elinympäristöä ja saaneet rahallista ja taloudellista tukea niiden toteuttamiseen. On alettu käyttää esimerkiksi mangroven nipapalmun varsista saatavaa makeaa mahlaa, ja kuituja on alettu käyttää punottavien tuotteiden valmistamiseen. Ylisukupolvinen yhteistyö syventää oman kulttuurin tuntemusta ja välittää arvokasta perinnetietoa esimerkiksi vesiviljelykäytännöistä tai luonnonlääkkeistä.
Suomi on EU:n kautta ollut mukana Karibialla Guyanan mangroven pelastus- ja ennallistamishankkeessa. NASAn satelliittiseurannoin saadaan ajantasaista paikkakohtaista tietoa lehvästön kunnosta ja varoituksia mahdollisista puiden sairauksista ja hakkuista.
Laboratorioissa eri puolilla maapalloa tutkitaan keinoja lisätä ja kasvattaa koralleja. Korallien sukusoluja, toukkia, symbionttileviä ja korallinkappaleita on otettu talteen. Risteytyskokein on onnistuttu lisäämään korallien geneettistä monimuotoisuutta ja kasvua. Korallitautiepidemian aikana Floridassa on siirretty terveitä koralleja turvaan tankkiautoilla maihin akvaarioihin. Kun korallilaikkutauti laantui, ne istutettiin takaisin luontoon.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös matkailuun
Matkailijat harkitsevat entistä tarkemmin, minne suuntaavat ja miten, miten majoittuvat ja mitä syövät.
Sertifikaatit helpottavat valintaa. Ostoksilla jätetään korallit ja kilpikonnankuoret ostamatta ja saatetaan tarkistaa, että tuotteella on CITES-lupa. CITES on kansainvälinen yleissopimus, jolla säännellään uhanalaisten eläin‑ ja kasvilajien kauppaa.