Pitkät, hoikat ja notkeat varret muodostavat ajoittain jopa läpitunkemattoman massan, jossa liikkuminen on ihmiselle lähes mahdotonta. Varret kiertyvät airojen, potkurien ja uimarin jalkojen ympärille ja eteneminen loppuu kuin seinään. Kalat ja pienet selkärangattomat puolestaan viihtyvät suojaisessa ja ruoan täyttämässä kasvustossa.
Itämerestä löytyy neljä ärviälajia
Suomen rannikolla ärviöitä löytyy neljää lajia: punavartinen tähkä-ärviä, karkealehtinen kalvasärviä, lähinnä jokisuistoissa viihtyvä kiehkuraärviä ja rehevöitymistä huonosti sietävä ruskoärviä. Näistä yleisimpiä ovat tähkä- ja kalvasärviä, jotka ovatkin rehevöitymisen edetessä vakiinnuttaneet asemansa suojaisten lahtien eliöyhteisöissä.
Tähkä-ärviän sulkamaiset lehdet haarovat säteittäissymmetrisesti hehkeän punaisesta varresta.
Tankeakarvalehti elää samoilla alueilla ärviöiden kanssa
Nopeakasvuiset ja notkeavartiset ärviät ovat kestäviä, ja niiden sulkamaiset lehdet on helppo erottaa vidoista ja muista vesikasveista. Ainut hieman samalta näyttävä ja vastaavilla paikoilla esiintyvä laji on tankeakarvalehti.
Rehevöitymisen myötä nopeaan kasvuun räjähtävät karvalehdet eivät välttämättä kiinnity pohjaan, vaan voivat elää hennosti pohjan päällä kelluvaan lietteeseen tarttuneina.
Sekä ärviät että karvalehdet viihtyvät melko sameissa vesissä, mutta rehevöitymisen aiheuttamassa valon puutteessa häviävät ensin ärviät ja lopulta karvalehdet. Karvalehti onkin usein viimeinen laji, joka selviää liettyvässä merenlahdessa.
Ärviöitä ja karvalehtiä:
- Tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum)
- Kalvasärviä (Myriophyllum sibiricum)
- Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum)
- Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)
- Tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum)
- Hentokarvalehti (Ceratophyllum submersum)