Viherahdinparta on yleisin viherlevä
Suomen yleisin viherlevälaji on monelle tuttu viherahdinparta. Sitä löytyy lähes kaikilta rannoilta tuuheana, kirkkaan vihreänä kasvustona, joka valloittaa vesirajan alkukesällä. Viherahdinparta kasvaa yksittäisinä, jopa 30 sentin mittaisina rihmoina, joista muodostuu hyvissä oloissa tiheä ja aalloissa hulmuava vyöhyke.
Syvemmällä tai hajanaisemmalla kivipohjalla viherahdinparta esiintyy yksittäisinä pienempinä tupsuina siellä täällä. Syvimmät viherahdinpartahavainnot Suomessa ovat seitsemän metrin syvyydestä, missä yleensä punalevät peittävät kalliopinnat.
Viherahdinparran lisäksi rannikolta löytyy myös muita ahdinpartoja: syvällä suolaisessa vedessä, haurujen alapuolella viihtyvä meriahdinparta ja murtovesilahdissa pilvimäisinä kasvustoina esiintyvä hentoahdinparta.
Suolilevät viihtyvät ravinnepitoisilla rannoilla
Viherahdinparran kanssa samoilla kasvupaikoilla viihtyvät myös suolilevät. Niiden vihreän sävy on yleensä hieman ahdinpartaa heleämpi. Suolilevien sekovarret ovat leveämpiä kuin varsinaisten rihmalevien, ja sekovarren sisään on usein jäänyt yhteyttämisestä syntyneitä kaasukuplia. Sileää ja kiiltävää levää puristelemalla kuplat voi pullautella ympäröivään veteen.
Suolilevät ovat ahdinpartojen lailla nopeakasvuisia ja valloittavat veden alle jäävät kovat pinnat hetkessä. Rehevissä vesissä viihtyviä suolileviä löytyy hyvin lintuluotojen ja jokisuistojen ravinnepitoisilta rannoilta.
Suomesta on löydetty kolmea suolilevälajia: isosuolilevää, velmusuolilevää ja haarasuolilevää. Niiden erottaminen toisistaan edellyttää mikroskooppia ja harjaantunutta silmää.
Viherleviä:
- Viherahdinparta (Cladophora glomerata)
- Meriahdinparta (Cladophora rupestris)
- Hentoahdinparta (Cladophora fracta)
- Suolilevät (Ulva spp.)
- Isosuolilevä (Ulva intestinalis)
- Velmusuolilevä (Ulva linza)
- Haarasuolilevä (Ulva flexuosa)
- Ahdinpallero (Aegagropila linnaei)