Melu on monille merieliöille haitallista. Monet merieliöt hyödyntävät ääntä samoin kuin maanpäälliset eliöt valoa. Liian voimakas ääni häiritsee eliöiden viestintää, aiheuttaa fysiologisia haittoja, stressiä ja geenien toiminnan muutoksia. Itämeren hyvinvoinnille tärkeät lajit sinisimpukat ja silakat aistivat matalia ääniä hyvin. Äärimmillään raju äkillinen melu on eläimille šokki, joka voi jopa tappaa.
Näkymä matkustajalaivan kyydistä merelle ja tuulivoimapuistoon. Kuva: Eija Rantajärvi.
Melun vaikutuksia luokitellaan ja tutkitaan lisää
Ihmisen aiheuttama melu merellä on ymmärretty ongelmaksi vasta viime vuosikymmenten aikana. Vedenalaisesta melusta ja sen vaikutuksista kertyy jatkuvasti lisää tietoa tutkimushankkeissa ja seurannoissa. Niiden mukaan varsinkin matalataajuinen melu on lisääntynyt Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä viime vuosien aikana.
Vedenalaisen melun vaikutukset riippuvat äänen voimakkuudesta, taajuudesta, kestosta (hetkittäinen tai jatkuva) ja eliön herkkyydestä melulle. EU:n merialueille on asetettu jatkuvan ja äkillisen melun alueelliset ja ajalliset kynnysarvot, joiden avulla voidaan arvioida, onko meri hyvässä tilassa melun suhteen. Mitä kynnysarvoa käytetään, on kiinni siitä, miten usein ns. indikaattorilajit altistuvat voimakkaalle melulle elinympäristössään.
| Jatkuvan melun kynnysarvo |
Impulsiivisen melun lyhyen aikavälin kynnysarvo |
Impulsiivisen melun pidemmän aikavälin kynnysarvo |
| Merialue on huonossa tilassa, jos minä tahansa kuukautena vuodessa yli 20% indikaattorilajien habitaateista altistuu liian voimakkaalle, jatkuvalle melulle (110 dB re 1µPa 125 ja 500 Hz terssikaisoilla). |
Merialue on huonossa tilassa, jos minkä tahansa päivän aikana vuodessa yli 20% indikaattorilajin habitaatista altistuu HELCOMin asettaman raja-arvon ylittävälle melulle. |
Merialue on huonossa tilassa, jos yli 10% indikaattorilajin habitaatista altisvuu vuoden aikana keskimäärin HELCOMinasettaman raja-arvon ylittävälle impulsiiviselle melulle (kaikkien päivien keskiarvo) |
Melua esiintyy etenkin laivaväylillä ja merituulivoimapuistoissa
Eliöille haitallisimpia matalia ääniä syntyy erityisesti laivaliikenteestä, merituulivoimaloista, vedenalaisista rakennustöistä (paalutukset ja ruoppaus), räjäytyksistä ja matalaa taajuuskaistaa hyödyntävistä kaikuluotaimista.
Merenkulku ja merituulienergian tuotanto ovat merkittäviä jatkuvan vedenalaisen melun lähteitä. Tätä ihmisen aiheuttamaa melua esiintyy meriliikenteen reiteillä, merituulivoimapuistoissa ja niiden läheisyydessä. Meriliikenteen ja tuulivoimaloiden aiheuttaman melun voimakkuus riippuu mm. liikenteen määrästä, etäisyydestä, äänilähteiden tyypeistä ja melulähteiden äänieristyksestä. Vesi kuljettaa ääntä tehokkaasti: ääniaallot etenevät siinä melkein viisi kertaa nopeammin kuin ilmassa. Pienestäkin laivasta lähtee ääntä, joka voi kantaa suotuisissa olosuhteissa viiden tai kymmenen kilometrin päähän. Suuren tankkerin äänen voi parhaimmillaan havaita äänen voimakkuutta mittaavilla hydrofoneilla jopa päivää ennen kuin laiva ohittaa havaintopaikan.
Voimakasta ääntä syntyy myös luonnollisesti. Luonnossa melua syntyy mm. tuulista, aallokosta ja ukkosesta.
Mallinnettu vedenalaisen jatkuvan melun esiintyminen Itämerellä vuonna 2016. Lähde: HELCOM. Äänen voimakkuus kasvaa vihreästä keltaisen kautta punaiseen.
Jos tarkastellaan kaikkea veden alla tavattavaa melua, on muistettava, että osa siitä on peräisin luonnon prosesseista. Luonnossa melua syntyy tuulista, aallokosta ja ukkosesta. Aallokon merkitys melun lähteenä korostuu meren ulapoilla.
Itämeren äänikartta. Äänen voimakkuus kasvaa vihreästä keltaisen kautta punaiseen. Lähde: BIAS-projekti.” Vain taustakuvan lähde on BIAS-projekti. Avautuva aineisto on tuotettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) hankkeessa (TILA4: VEDENALAISEN MELUN VAIKUTUSALUEIDEN SELVITTÄMINEN MERIALUESUUNNITTELUN TARPEISIIN JA HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN, 2017-2019).Melua syntyy moottoreista, ruoppauksista ja kaikuluotauksesta
Vesi kuljettaa ääntä tehokkaasti: ääniaallot etenevät siinä melkein viisi kertaa nopeammin kuin ilmassa. Pienestäkin laivasta lähtee ääntä, joka voi kantaa tyynellä säällä viiden tai kymmenen kilometrin päähän. Ison tankkerin saattaa havaita äänimittauslaitteilla jopa päivää ennen kuin laiva tulee näkyviin.
Laivojakin kovempaa meteliä syntyy ruoppauksesta. Pahimmillaan veden alla vielä räjäytellään, mikä aiheuttaa todella voimakkaan melupiikin. Myös vedenalainen rakentaminen ja sota-alusten kaikuluotaimet tuottavat voimakasta melua.
Vedenalaisen melun alueellinen esiintyminen Itämerellä vuosina 2003–2007 ja sen vaikutus turskaan, hylkeisiin ja pyöriäiseen. Tässä yhteydessä melun määrä perustuu meriliikenteen ja tuulipuistojen aiheuttamaan meluun. Vaikutustaso 1 (impact level 1) tarkoittaa, että eliöstö kuulee melun. Tasolla 2 melu haittaa eliöstön kommunikaatiota. Tasolla 3 eliöstö välttää melua, ja tasolla 4 melu aiheuttaa fysiologisia vaikutuksia. Lähde: HELCOM.
Melua mitataan hydrofoneilla
Melua mitataan vedenalaisilla mikrofoneilla eli hydrofoneilla. Siihen, miten merieläin kokee melun, vaikuttavat kuitenkin monet muutkin seikat kuin melun voimakkuus. Iso merkitys on äänen taajuudella sekä sillä, onko melu jatkuvaa vai satunnaista. Vedenalaisen melun arvioinnissa käytetäänkin eri luokkia sen mukaan, millaisia vaikutuksia melulla on merieliöihin.
Vedenalaista melua mitataan hydrofonilla. Kuva: Jukka Pajala.
Euroopan unionissa ollaan kehittämässä kriteereitä, joiden avulla voitaisiin määrittää, onko merialue melun osalta hyvässä tilassa vai ei. Kun perusteet on saatu, voidaan Suomessakin tehdä arvio Suomen merialueiden melutilanteesta.