Perämeren valuma-alueella peltojen osuus maa-alasta on pieni, mutta ne sijaitsevat etupäässä vähäjärvisten rannikkojokien alueella. Saaristomeren valuma-alueella peltojen osuus maa-alasta on suuri ja alueella on vähän järviä. Lisäksi maaperä on ravinteikasta ja eroosioherkkää.

Suomenlahti on Itämeren yksi kuormitetuimmista osista

Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta sekä maa- ja metsätaloudesta tuleva kuormitus. Tämän lisäksi ravinnekuormaa kasvattaa haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. 

Pietarin kaupungilla on suuri vaikutus Suomenlahden tilaan

Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien puhdistamisen tehostuminen on parantanut Suomenlahden sekä sen rannikkovesien yleistilaa.

Kymijoki tuo suurta ravinnekuormaa Itämereen

Itäisellä Suomenlahdella rannikon lähivesien laatuun vaikuttavat selkeimmin omalta valuma-alueelta laskevat joet. Kymijoki on näistä suurin yksittäinen ravinnekuorman lähde. 

Talvella hajakuormituksen vaikutukset jokiveden laatuun ovat pienimmillään. Tällöin Kymijoen vedet leviävät jäänalaisena pintavesikerroksena etäälle jokisuusta. Ne ovat nykyisin selvästi itäisen Suomenlahden rannikkovesiä vähäravinteisempia varsinkin fosforin osalta, joten tältä osin ne laimentavat meriveden fosforipitoisuutta.

Jokien ravinnekuormitus ei selitä ulompien rannikkovesien ja ulapan rehevöitymistä

Kotimainen ravinnekuormitus rehevöittää erityisesti jokisuualueita sekä sisä- ja välisaaristoa. Se ei kuitenkaan selitä ulompien rannikkovesien rehevöitymistä. Etenkään läntisen Uudenmaan edustalla, jossa paikallinen ravinnekuormitus on suhteellisen vähäistä. 

Suomenlahdella myös ulappavedet ovat suhteellisen runsasravinteisia. Virtaukset kuljettavat ravinteita edelleen rehevöitymisherkkiin rannikkovesiin. Rehevöityminen on voimakkainta Porkkalanniemen länsipuolen matalilla ja saaristoisilla rannikkovesialueilla. Hankoniemen edustan avoimilla rannikkovesillä taso on selvästi alhaisempi. 

Paikallisen maatalouden osuus typpi- ja fosforikuormituksesta Suomenlahden rannikkovesiin ei ole yhtä suuri kuin Saaristomeren sisäosissa, sen osuus on silti huomattava.

Saaristomeren rehevöityminen on jakaantunut epätasaisesti

Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous.

Maatalous kuormittaa Saaristomerta

Maatalouden toteuttamat vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet sen tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla. Valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja joet kuljettavat paljon typpeä ja fosforia suhteessa niiden virtaamaan. 

Yhdyskuntajätevesien fosforikuormitus väheni voimakkaasti jo 1970-luvulla ja on vähentynyt sen jälkeenkin. Typpikuormitus on pienentynyt selvästi vasta 2000-luvulla typenpoiston tehostuessa. Kalankasvatus kuormittaa taas eniten välisaaristoa. Kuormitusvaikutus oli huipussaan 1980-luvun lopulla ja on laskenut siitä lähtien.

Ulkosaaristo on myös kärsinyt rehevöitymisestä 

Saaristomeren ulkosaariston rehevöityminen kiihtyi 1970-luvulla. Sama kehitys on jatkunut 2000-luvulle asti.

Saaristomeri on hyvin rikkonainen, joten kuormituslähteiden vaikutus leviää siellä epätasaisesti. Paikallisten kuormituslähteiden vaikutus on voimakkainta Saaristomeren sisäosissa, kun taas ilmalaskeuman osuus kokonaiskuormituksesta on suurin ulkosaaristossa.

Suomenlahdelta tulevan virtauksen mukana tulevat ravinteet vaikuttavat taas erityisesti Saaristomeren kaakkoisiin ja eteläisiin osiin. 

Selkämeren rannikkoalueet ovat säästyneet voimakkaalta rehevöitymiseltä

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneitä vesialueita on varsin vähän. Avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. 

Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä. Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Satakunnan rannikolle. 

Perämeren rannikolla on onnistuttu vähentämään ravinnepäästöjä

Perämereen kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. 

Perämereen tuleva typpikuormitus taas on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tämän on arveltu johtuvan etenkin maatalouden voimistumisesta ja taajamien kasvusta, mutta myös jokien virtaamien kasvusta. Monista toimenpiteistä huolimatta jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus on jatkanut kasvuaan.

Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen toisin kuin muilla Itämeren alueilla. Pistekuormitukseksi kutsutaan yhdestä tietystä pisteestä lähtöisin olevaa kuormitusta. Yhtenä syynä tähän oli se, että yhä useampi talous liittyi kunnalliseen jätevedenpuhdistukseen. 

Suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita yhdistettiin ja jäteveden puhdistus tehostui. Samalla myös sellu- ja paperitehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät.