PAH-yhdisteet eli polysykliset aromaattiset hiilivedyt tai mineraaliöljyt ovat yhdisteitä, joita muodostuu polttoprosesseissa ja öljyteollisuudessa. Öljyä syntyy myös hitaasti luonnossa. Tähän prosessiin perustuvat maailman öljyvarannot.

Pääosa mereen päätyvästä mineraaliöljystä on peräisin rannikolla tai merellä tapahtuvien tahallisten päästöjen tai vahinkojen kautta. Öljyä kulkeutuu jatkuvasti huomattavia määriä mereen myös ihmisten ja teollisuuslaitosten jätevesien mukana.

Alusten öljypäästöt voivat olla tahallisia tai tahattomia

Aluksista pääsee mereen öljyä laitevikojen, huolimattomuuden ja tahallisen toiminnan takia. Tahallisia öljypäästöjä ovat koneiden käytössä kertyvän öljyjätteen tai öljytankkereiden säiliöiden puhdistuksesta syntyneen öljyisen jätteen päästöt mereen. 

Öljypäästöt ovat yleensä pieniä, joistakin kymmenistä litroista muutamaan tuhanteen litraan. Päästöt tapahtuvat tyypillisesti laivaväylillä ja usein avomerellä. 

Öljypäästöjen ilmavalvonnan lisääntyminen, kaksoisrungolla varustettujen öljytankkereiden käyttöönotto ja yleinen ympäristötietoisuuden kasvu ovat johtaneet tahallisten öljypäästöjen selvään laskuun. 

Suuret alusöljyvahingot ovat Itämeren merkittävin ympäristöuhka

Varsinaisia alusöljyvahinkoja voi tapahtua onnettomuuksissa sekä alusten tankkausten ja lastinsiirtojen yhteydessä. Tällöin öljyä joutuu aluksesta mereen.

Mereen joutuu öljyä öljyvarastojen ja öljysatamien säiliö- ja putkivaurioiden, alusten tankkausten sekä tankkerien lastinsiirtojen yhteydessä. Satamissa sattuu vuosittain joitakin kymmeniä pieniä öljyvuotoja.
Pienvenesatamissa veneiden tankkausongelmien yhteydessä mereen joutuu yleensä vain suhteellisen pieniä määriä öljyä.

Suurimmat öljypäästöt Itämereen ovat johtuneet meriliikenteen onnettomuuksista. Itämeri ja erityisesti Suomenlahti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. 

Suomenlahden liikennemäärät ovat viime aikoina kasvaneet nopeasti lähinnä Venäjän öljykuljetusten vuoksi. Sitä kautta öljyonnettomuuden riski on kasvanut. Öljyonnettomuus onkin Itämeren suurin yksittäinen ympäristöuhka.

Alusten karilleajojen, uppoamisten tai törmäysten takia mereen on yleisimmin joutunut alusten omaa polttoainetta. Öljyvahinkoon johtaneita varsinaisia tankkerionnettomuuksia ei Suomen merialueilla ole tapahtunut vuoden 1987 jälkeen.

Itämeren tulevaisuus edellyttää riskien minimointia

Itämeren ja erityisesti Suomen läheisten merialueiden rantavaltiot ovat varautuneet hyvin mahdolliseen öljyonnettomuuteen. 

Itämeri on pieni meri, jossa öljylautan kulkeutuminen saaristoon tai rannikoille veisi tuulista riippuen tunneista päiviin. Näin ollen paraskaan öljyntorjuntavalmius ei pysty kokonaan ehkäisemään öljyonnettomuuden vaikutuksia meriluonnolle. 

Itämeri on herkkä merialue, jossa öljyonnettomuus merkitsisi ekokatastrofia. Sellaisesta toipuminen veisi kymmeniä vuosia. Lisäksi öljyonnettomuuden sosiaalinen ja taloudellinen merkitys alueelle olisi järisyttävä.

Meriliikenteen teknisten turvajärjestelmien kehitys on taannut, että onnettomuusriski on pienentynyt liikennemäärien kasvusta huolimatta. Turvatekniikan edistyessä miehistön rooli kasvaa. 

Nykyisin suurin osa onnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä. Ongelmat reitinvalinnassa ja viestinnässä sekä virheelliset tilannearviot ovat usein onnettomuuksien pääasiallinen syy. On tärkeää keskittyä merilläliikkujien pätevyyteen, työoloihin ja jaksamiseen. 

Öljypäästöjen kemiallisten haittatekijöiden vaikutus on vähentynyt

Raakaöljyissä ja öljyjalosteissa on suuri joukko haitallisia yhdisteitä. Näistä haitallisimman ryhmän muodostavat polyaromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet. Niitä esiintyy nykyisin vedessä, pohja-aineksessa ja eliöstössä. 

PAH-yhdisteet sitoutuvat pohjaan tehokkaasti, joten merenpohja toimii myös hyvänä lähtökohtana mittauksille. Yhdisteitä esiintyy vaihtelevina pitoisuuksina kaikkien merialueiden pohjan pintakerroksissa. Pitoisuudet olivat vielä 2000-luvun alussa tasolla, joka lisäsi merkittävästi lisääntymishäiriöitä sekä vähensi kasvua joillakin kalalajeilla. 

Tahalliset alusöljypäästöt Itämerellä ovat vähentyneet. Toisaalta myös mikrobiologinen toiminta merenpohjassa muuttaa osan PAH-yhdisteistä vaarattomampaan muotoon ajan myötä. Täten PAH-yhdisteiden aiheuttama kuormitus ja haittavaikutukset ekosysteemissä ovat asteittain vähentyneet. Enää ne eivät ole hälyttävällä tasolla. 

Mikäli öljypäästöjen määrä Itämereen pysyy alhaisella tasolla ja liikenteen sekä muiden polttoprosessien tuottamat PAH-päästöt jatkavat laskuaan, on todennäköistä, että näiden yhdisteiden aiheuttama riski vähenee edelleen.