Suomen merialueella pesii laaja kirjo lintulajeja lokeista ja sorsalinnuista kahlaajiin. Monia näistä lajeista tavataan myös sisävesillä. Pelkästään merellä elävät esimerkiksi ruokki, haahka ja riskilä.
Noin puolella Suomen merialueen pesimälinnuista kanta on voimistunut 30 viime vuoden aikana, puolella taas heikentynyt. Voittajia ovat olleet monet suurikokoiset linnut, kuten kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi ja merimetso. Sen sijaan esimerkiksi pilkkasiivet ja haahkat samoin kuin Itämerellä talvehtivat allit ovat vähentyneet. Kahlaajilla ja lokkilinnuilla kehitys on ollut vaihtelevaa.
Merisirri on nykyisin säännöllinen talvehtija etelärannikon ulkoluodoilla.
Indikaattorilajit kuvaavat merilinnuston tilaa
Merikotka on tehnyt näyttävän paluun Suomen rannikolle. Vainon ja ympäristömyrkkyjen kutistama merikotkakanta on vahvistunut viime vuosikymmeninä niin, että merikotkan tila arvioidaan Pohjanlahdella, Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella sekä Suomenlahdella hyväksi.
Merikotka on yksi merilinnuston tilan indikaattoreista. Näistä lajeista seurataan sekä lintujen runsautta että levinneisyyttä.
Haahka on esimerkki indikaattorilajista, jonka kanta on taantunut voimakkaasti, varsinkin etelä- ja lounaisrannikolla. Haahkan kannanlasku alkoi Suomenlahdella jo 1980-luvulla ja on jatkunut näihin päiviin.
Suomen rannikolla enemmän talvehtijoita
Itämeri on tärkeä talvehtimisalue ja muuttoreitti arktisille linnuille. Suomen merialueilla talvehtii nyt aiempaa enemmän merilintuja, koska ilmastonmuutos on kutistanut jääpeitettä ja tehnyt olot muutenkin otollisemmiksi.
Talvehtivien lintujen kannat ovat pääosin hyvässä tilassa Suomen merialueilla. Kuitenkin esimerkiksi merilokin ja harmaalokin kannat ovat Pohjois-Itämeren, Ahvenanmeren sekä Saaristomeren alueella heikossa tilassa.
Muutokset vaikuttavat myös lajien välisiin suhteisiin
Valkoposkihanhi on uusi pesimälaji Itämerellä. Se pesi ensi kertaa Gotlannissa 1970-luvun alussa, Suomessa kymmenkunta vuotta myöhemmin. Pesimäkanta on sittemmin kasvanut voimakkaasti.
Valkoposkihanhesta poiketen merimetso on paluumuuttaja; merimetsoja eli Suomen rannikolla 1800-luvun loppuun asti – kunnes koko Itämeren kanta hävitettiin lähes sadaksi vuodeksi. Merimetsoyhdyskunnat voivat hyödyttää eräitä muita merilintuja, sillä merimetsoluodoilla ne saavat suojaa lokkien, varisten ja korppien munanryöstelyltä.
Merikotkakannan vahvistuminen on puolestaan heikentänyt haahkan menestymistä, koska haahkoja joutuu paljon kotkan saaliiksi. Suurimman uhan monille merilinnuille aiheuttavat kuitenkin maapedot, erityisesti minkki.