Ihminen ja Itämeri kytkeytyvät toisiinsa monin säikein. Merentutkimus selvittää tätä suhdeverkostoa ja osoittaa sen tärkeät solmukohdat. Näin luodaan edellytykset meren järkevälle ja tasapainoiselle hoidolle ja käytölle.
Meren hyvinvointiin ja kestävään käyttöön tähtäävä tutkimus on monitieteistä. Se tarkastelee meren geologisia piirteitä, veden laatua ja meren eliöyhteisöjä.
Ihminen kulkee merentutkimuksessa koko ajan luonnon rinnalla. Ihmisen ja meren yhteinen historia on kirjoitettu kulttuuriperintökohteisiin, joita löytyy merenpohjasta ja saaristosta. Meri on ollut ja on edelleen tärkeä kulkuväylä ja luonnonvarojen lähde.
Miksi merta tutkitaan?
Meren ja sen tarjoamien palveluiden vaikutus ulottuu syvälle yhteiskunnan rakenteisiin, ulkomaankauppaa, maanpuolustusta ja kulttuurielämää myöten. Saariston ja rannikon merkitys virkistys- ja matkailukohteina kasvaa. Merentutkimus tukee näiden toimintojen pitkäjänteistä kehittämistä.
Yksi merentutkimuksen painopisteistä on niin sanottu sininen biotalous. Siinä kehitetään mereen ja sen uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvaa elinkeinotoimintaa. Yhdessä teknisen kehityksen kanssa merentutkimus avaa uusia mahdollisuuksia tuottaa merellä ruokaa ja energiaa. Suomi on tässä tutkimus- ja kehitystyössä eturintamassa.
Meriarkeologia ja merigeologia avaavat näkymiä Itämeren ja sen ympäristön asukkaiden menneisyyteen. Meren pohjasedimentin kerrostumat paljastavat tutkijoille, miten seudun ilmasto on kehittynyt menneinä vuosituhansina. Tieto auttaa ymmärtämään myös nykyistä ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia.
Merentutkimuksen perimmäinen tavoite on parantaa Itämeren ja suomalaisten hyvinvointia.