Perinteisesti kasviplanktonia tutkitaan keräämällä vesinäytteitä ja tarkastelemalla niitä mikroskoopilla. Jotta kasviplanktonissa tapahtuneita muutoksia pystyttäisiin seuraamaan, vesinäytteitä pitäisi kerätä hyvin tiheästi, sillä planktonsolut uusiutuvat nopeasti. Harvoin otetuista näytteistä ei saada selville esimerkiksi ympäristövasteiden vaikutusta planktonyhteisöön. Uusien automaattisten mittalaitteiden avulla kasviplanktonyhteisössä tai veden laadussa tapahtuneita muutoksia pystytään kuitenkin seuraamaan paljon aiempaa tiheämmällä aikavälillä.

Imaging FlowCytobot (IFCB) on robottilaite, joka kuvaa automaattisesti kasviplanktoneita. Se ottaa mittauspaikalta vesinäytteitä useita kertoja tunnissa ja tuottaa kuvia näytteen sisältämistä planktonlajeista. Tunnin aikana laite pystyy tuottamaan jopa kymmeniä tuhansia mustavalkoisia valokuvia planktonsoluista.

Jatkuvatoimista Imaging FlowCytobot -laitetta voidaan käyttää sekä tutkimusasemilla että tutkimusaluksilla. Menetelmä tuottaa niin paljon kuva-aineistoa, että sen analysointi tapahtuu hahmontunnistukseen käytettävillä algoritmeilla. Sen avulla on esimerkiksi huomattu, että sinileväkukintojen aiheuttaja ei ole aina sama levä, vaan vallitseva laji vaihtelee eri vuosina.

Tässä kuvagalleriassa pääset tutustumaan Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteen ottamiin kuviin kasviplanktonlajeista. Käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Sinilevät

Sinilevät eli syanobakteerit (Cyanophyceae) ovat maapallon vanhimpia eliöitä ja niitä on ollut maapallolla jo 2,7 mrd vuotta sitten.  Vaikka sinilevät lasketaan kuuluvaksi kasviplanktoniin, ne ovat rakenteeltaan lähempänä bakteereita. Ne kuitenkin yhteyttävät kasvien tavoin, minkä vuoksi ne ovatkin tärkeitä ravintoverkon tuottajia. Sinileville tyypillinen sinertävä väri johtuu a-klorofyllistä ja fykosyaani -pigmenteistä. Itämeressä elää noin 80 sinilevälajia ja osa niistä on myrkyllisiä. Haitallisia sinileväkukintoja aiheuttavat useimmiten Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena lajit.

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Panssarisiimalevät

Panssarilevät eli Dinoflagellaatit ovat yksisoluisia ja kaksisiimaisia leviä. Itämeressä on noin 140-150 panssarilevälajia ja ne muodostavat suuren osan Itämeren kasviplanktonista. Nimensä tämän ryhmän levät ovat saaneet niiden soluseinästä, joka on usein vahvojen selluloosalaattojen peittämästä panssarista. Osa panssarisiimalevistä on myrkyllisiä. Panssarisiimalevät muodostavat ajoittain massaesiintymiä, jotka värjäävät veden punertavan rusekaksi. Osa lajeista taas tuottaa valoa bioluminenssin kautta.

Panssarileviä esiintyy Itämeressä ympäri vuoden ja ne muodostavat suuren osan Itämeren kevätkukinnasta eli keväällä tapahtuvasta levien runsastumisesta ja niiden osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut. Osa lajeista esiintyy myös jään onteloissa.   

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Piilevät

Piilevät eli diatomit ovat yksisoluisia keltaruskeita leviä. Itämeressä elää noin 700-800 piilevälajia ja ne ovatkin tärkeä osa Itämeren kasviplanktonia. Nimensä piilevät ovat saaneet piidioksidista koostuvasta soluseinästä, frustulista. Piileviä esiintyy pieninä määrinä ympäri vuoden, mutta niitä on vedessä runsaimmin kylmän veden aikaan. Osa lajeista esiintyy myös jään onkaloissa. Keväällä runsaina esiintyvät piilevät voivat värjätä veden ruskeaksi, mutta ne eivät ole myrkyllisiä. 

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Nielulevät

Nielulevät ovat yksisoluisia siimaleviä, joita elää Itämeressä parikymmentä lajia. Useimpia niistä esiintyy ympärivuoden ja ajoittain hyvinkin runsaasti. Niiden nimi tulee solun vatsapuolella olevasta ontelosta, eli nielusta, johon levien kaksi eripituista uintisiimaa kiinnittyvät. Solut ovat muodoltaan litteitä ja soikeita eikä niillä ole jäykkää soluseinää. Nielulevistä ei tunneta myrkkyjä tuottavia lajeja. Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Silmälevät

Silmälevät (Euglenophyceae) ovat yksisoluisia leviä joilla on yksi tai kaksi (joskus neljäkin) uintisiimaa. Silmälevät ovat saaneet nimensä solun etupäässä sijaitsevasta punaisesta silmätäplästä, jolla ne aistivat valoa. Suurin osa silmälevistä on makean veden lajeja, Itämeressä niitä elää noin 40 lajia. Ajoittain varsinkin Eutreptiella gymnastica laji muodostaa joukkoesiintymiä värjäten veden vihreäksi. 

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Kultalevät

Koristelevät ovat pääosin makeassa vedessä viihtyviä kellertävän ruskeita leviä. 

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".

Viherlevät

Viherlevät (Chlorophyta) ovat suuri ja monimuotoinen leväryhmä, joista suurin osa elää makeissa vesissä. Ne kuuluvat samaan ryhmään varsinaisten kasvien kanssa.

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä "Syke IFCB / Kaisa Kraft".