Perämeren kansallispuisto perustettiin suojelemaan pohjoisen Perämeren maankohoamismaisemaa, sen saaria ja ulappaa. Puiston poikki kulkevat Tornionjokeen nousevat lohet ja taimenet, ja kalaisissa vesissä viihtyvät myös hallit ja norpat, joiden voi nähdä paistattelemassa päivää Möylyn hylkeidensuojeluluodolla. Pieniä luotoja asuttavat lukuisat linnut. Sekä saarilta että meren pinnan alta löytyy monia uhanalaisia kasveja, ja Selkä-Sarven saareen kerrotaan haudatun salakuljetettua pirtua.
Merenpinnan alta kohoaa koko ajan maanpintaa hitaasti mutta varmasti.
Perämeren kansallispuistoon pääsee vain vesitse
Osa Perämeren kansallispuiston viehätystä on vaikeudessa päästä sinne - paikallisbussi ei vie perille, eikä autolla voi hurauttaa parkkipaikalle. Sen sijaan taksi- ja risteilyveneet kuljettavat kävijöitä, jos käytössä ei ole omaa venettä.
Kolmelta saarelta löytyy vuokramökki, joiden saunan kuistilla voi rauhassa istuskella miettimässä ikiaikaista merta ja ankaraa elämää sen tuulisilla rannoilla.
Selkä-Sarvi on kalastajien keidas keskellä ulappaa
Perämeren kansallispuiston ainoa yövyttävä suojasatama löytyy Selkä-Sarven saaren pohjoiskärjestä. Sarven saariston muutamat metsäiset saaret sijaitsevat aivan Ruotsin rajalla, ja etelään avautuu avomeri - Möylyn hylkeidensuojelualuetta lukuun ottamatta.
Selkä-Sarvesta löytyy sekä yleinen sauna ja wc että kaksi vuokramökkiä ja autiotupa. Saari on noin kilometrin mittainen, ja sen keskellä hiekkaisen katajanummen, rehevän lehtomaisen kosteikon ja muutoksen keskellä elävän sukkessiometsän läpi kulkee luontopolku eteläpään vanhaan kalastajakylään.
Kylän muutamia vielä pystyssä seisovia hirsitaloja ja vanhoja saunanpohjia katsellessa voi vain ihmetellä, kuinka näin pieneen saareen on aikanaan mahtunut asumaan jopa kolmisen sataa ihmistä. Paikalliset asuivat aikanaan saarilla ja kalastivat avovesikauden, säilöivät kalat suolaamalla ja kuivattamalla, ja palasivat mantereelle talveksi. Nälkävuosina meri elätti ympäri vuoden, ja Selkä-Sarvessa asuttiin talvellakin.
Selkä-Sarvella voi törmätä saarella laiduntaviin lampaisiin.
Kieltolain aikaan Selkä-Sarvi toimi koko Pohjois-Kalotin pirtunjakelukeskuksena. Pirtua salakuljettavat alukset saapuivat aina Virosta asti ja toivat lastinsa Selkä-Sarveen, josta se kuljetettiin vaivihkaa mantereelle ja jaettiin ympäri Lappia. Tarinat kertovat, että osa maahan haudatuista pirtulekoista ei koskaan nähnyt päivänvaloa vaan ne odottavat siellä edelleen löytäjäänsä.
Löytyisiköhän täältä jokin vanha noutamatta jäänyt pirtukätkö?
Historian havinaa Pensaskarissa
Pensaskarista löytyy laituri, johon päiväretkeläinen voi kiinnittää aluksensa. Vuokratuvan ja saunan lisäksi saarelta löytyy nuotiopaikka, käymälä ja runsaasti paikallista kulttuurihistoriaa.
Vanhasta kalavajasta on tehty kalastusmuseo, joka kertoo alueen kalastushistoriasta. Paikalliset ovat lahjoittaneet museoon vanhoja verkkoja, veneitä ja valokuvia, jotka kertovat niin kovasta työstä kuin suurista saaliistakin. Pensaskarista löytyy myös vanhoja verkonkuivatustelineitä.
Pensaskarin keskellä uinuu salainen aarre - sisäjärvi, joka saa suolatäydennystä vain korkeimpien vesien ja kovimpien myrskyjen aikaan. Järvelle johtaa polku, jota pitkin sen erikoista vedenalaista luontoa voi käydä ihmettelemässä.
Pensaskarista löytyy karunkauniita maisemia.
Vähä-Huituri kutsuu hiekkarannalle
Vähä-Huiturin vuokrakämpälle ja nuotiopaikalle pääsee kiinnittäytymällä poijuun ja soutamalla rantaan, tai uskaltautumalla kivikkoiseen rantaan asti saaren eteläpuolelta. Pohjoispuolella poijun lähettyvillä aukeaa kaunis hiekkaranta.
Vierailu
Perämeren kansallispuistossa vierailuun tarvitset oman tai vuokraveneen. Lue lisää veneyhteyksistä.