Reposaari sijaitsee keskeisellä paikalla tämän vanhan merireitin varrella. Metsäisenä saarena se oli näkyvä maamerkki mereltä tulijoille. Saarella oli suojaisa ja syvä luonnonsatama, jota hyödynnettiin levähdys- ja turvapaikkana.
Reposaaren kartta vuodelta 1810.
Autiosta saaresta tuli Porin virallinen ulkosatama
Pitkään Reposaarella oli vain muutamia kalastajien kesäisin asuttamia mökkejä. Porin kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1558 saari annettiin paikallisten porvareiden käyttöön. Vaikka saarta käytettiin yhä laidunmaana, sinne rakennettiin kuitenkin satama. Liikenne vilkastui ja kasvoi entisestään, kun Pori sai ulkomaankauppaoikeuden vuonna 1765, ja Reposaaresta tuli Porin virallinen ulkosatama.
Laivaliikenteen vilkastuttua myös meriliikenteen ohjausta tarvittiin. Luotsien toiminta käynnistyi 1700-luvun alussa: viisi luotsia päivystivät vuoroin Reposaaressa ja vuoroin Kallon saarella. Reposaaren kaakkoiskärkeen rakennettiin luotsiasema 1850-luvulla. Luotsiasema on kaksikerroksinen, pienellä tähystystornilla varustettu puutalo. Se on poikkeuksellisen hieno esimerkki varhaisesta luotsituvasta.
Reposaaren satama oli yksi maamme merkittävimmistä
Reposaaren satamaa laajennettiin läpi 1800-luvun, ja siitä tuli vuosikausiksi yksi maamme merkittävimmistä vientisatamista. Satamatoiminta näkyy Reposaaren maisemassa yhä.
Suuri osa sataman maaperästä oli suurten purjealusten mukanaan kuljettamaa painolastihiekkaa, joka otettiin laivaan tai veneeseen lisäpainoksi sen vakauden varmistamiseksi. Alusten ottaessa kauppatavaraa kyytiin painolastihiekka purettiin Reposaareen. Hiekka sopi hyvin katujen ja tonttien täytemaaksi. Tästä syystä Reposaarelta voi yhä löytyä menneiden aikojen tavaraa.
Reposaaressa rakennettiin myös suuria purjelaivoja 1800-luvulla. Nykyisessä Varvinrannassa toimineen veneveistämön viimeinen laiva laskettiin vesille vuonna 1863.
Näkymä merelle Reposaaresta: soutuvene takanaan purjelaivoja redillä.
Sahatoiminta kasvatti idyllisen yhteisön
1800-luvun lopulla saaressa aloitti höyrysaha. Sahasta tuli 1900-luvun alkupuolella yksi Suomen merkittävimmistä sahalaitoksista. Sahan ja vilkkaan satamatoiminnan myötä Reposaaren asukasluku moninkertaistui.
Saareen muodostui idyllinen puutaloyhteisö 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun kestäneellä merenkulun kulta-ajalla. Nämä puutalot antavat leimansa tämänkin päivän Reposaareen. Reposaaressa toimi kirkko, koulu, hotelli ja porvarishuviloita vehreillä tonteillaan.
Sahatoiminnot, telakka ja höyrysaha muodostivat saaren elinkeinollisen perustan 1960- ja 1970-luvuille saakka, jonka jälkeen osa toiminnasta siirtyi Mäntyluotoon.
Reposaaren tykkipatteri laajeni linnakkeeksi
Vuonna 1935 Reposaaren eteläosaan rakennettiin tykkipatteri, jonka tarkoituksena oli suojata Porin kaupunkia ja satamaa. Patteri laajennettiin linnakkeeksi vuonna 1935, jolloin puolustusvoimat otti sen komentoonsa. Reposaaren linnakkeen sotaväki osallistui sotatoimiin häiriten ja ampuen vihollisten lentokoneita.
Puolustusvoimat luopuivat linnakkeesta vuonna 1964, jolloin sen aseistus purettiin. Jäljelle jäi kaksi Canet-tykkiä, joilla järjestettiin harjoitusammuntoja vielä 1980-luvun loppuun asti. Molemmat tykit ovat edelleen paikoillaan museoituina. Rapistunut linnoitus on sittemmin kunnostettu ja alue on museona, jossa voi seikkailla bunkkeriasemassa tai juoksuhaudoissa.
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Reposaari muodostaa yhdessä Mäntyluodon kanssa Porin kaupungin edustalle 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvaneen yhdyskunnan. Sillä on satamatoimintojen, telakan ja höyrysahan ansiosta ollut suuri paikallinen ja valtakunnallinen merkitys. Alueet on määritelty valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi.
Lue lisää Museoviraston sivuilta!
Reposaaren kirkko on suojeltu kirkkolailla. Kirkon tiedot löytyvät rakennusperintörekisteristä.
Vierailu
Reposaareen pääsee autolla siltaa pitkin.
Museoviraston karttapalvelu
P: 6843487, I: 205396 (ETRS-TM35FIN)