Barösundin väylä on sisäsaariston suojaisa oikoreitti
Barösundin väylä on historiallisesti merkittävä ja yhä käytössä oleva vesiliikenneväylä Inkoon ja Raaseporin välillä. Sitä kautta tiedetään kuljetun jo 1200-luvulla niin länteen Hankoon päin, itään Porkkalan suuntaan kuin etelään Tallinnaan.
Vaikka väylä sijaitsee sisäsaaristossa, sen kautta kulkeminen lyhentää venematkaa verrattuna siihen, että kaikki saaret pitäisi kiertää ulkomeren kautta. Se antaa myös suojaa huonolta säältä ja merenkäynniltä. Väylä on noin 6 kilometrin mittainen ja kapeimmillaan vain 50 metrin levyinen.
Ote vuoden 1880 merikartasta Barösundin väylän kohdalta.
Väylällä on ohjattu liikennettä jo ennen virallista luotsitoimintaa
Väylän luonnonkauniita rantoja on asutettu viimeistään 1500-luvulta lähtien. Ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat kalastajia ja talonpoikia. Alueen asukkaat tunsivat kapean väylän hyvin ja avustivat väylän läpi kulkevia aluksia ennen kuin virallinen luotsitoiminta käynnistyi 1850-luvulla.
Venäläisen maisemamaalari Akelsei Bogoljubovin piirros Barösundin väylästä 1800-luvulta. Teoksesta Al'bom morskih" vidov" sěvernago berega Finskago zaliva.
Väylän varrella on ollut useita luotsipäivystyspisteitä, joista yksi, vuonna 1882 rakennettu hirsitupa on säilynyt alkuperäisessä asussaan näihin päiviin asti. Väylän itäpäässä, kallioisella niemekkeellä sijaitseva luotsitupa on samalla toiminut keskeisenä maamerkkinä väylään saapuville.
Rannan kallioissa on nähtävillä luotsien tekemiä vedenkorkeus- ja vuosilukumerkintöjä. Luotsitoiminnan lisäksi kapealla väylällä purjehtimista helpotettiin väylän varrella oleviin rantakallioihin asennetuilla rautarenkailla . Alukset hinattiin väylän läpi köysien ja kallioihin hakattujen renkaiden avulla. Näitä renkaita on yhä nähtävillä kallioissa.
Keisarillinen laivasto luotsiaseman edustalla 4.7.1885. Kuvaaja: Fritz Hjertzell.
Väylän monipuolinen historia näkyy ympäristössä
Barösundin väylä oli merkittävä kulkuväylä myös sotatilanteissa. Kustaan sodan (1788–1790) aikana väylän varrelle rakennettiin puolustusvarustuksia, joista voi yhä löytää jäänteitä maastossa. 1800-luvun lopulla väylän ympäristön kauniit maisemat huomattiin, ja rannoille rakennettiin huviloita, täysihoitoloita ja kesämökkejä. Myös vanha luotsiasema otettiin kesämökkikäyttöön 1950-luvun lopussa, kun luotsitoiminta loppui.
Kapea salmi kauniine luonnon- ja kulttuurimaisemineen on loistava nähtävyys. Varsinkin kesäisin liikenne väylän varrella on vilkasta. Väylän rannat ovat paikoin kallioisia ja metsäisiä, osittain lehtomaisempia, ja taustalla näkyy peltomaisemaa. Väylän yli kulkee yhteysalus Orslandetin saareen. Väylän keskellä on palvelusatama, jossa on laituri, poijukiinnityspaikkoja ja tankkauspaikka.
Väylän vesialueilla on monia haaksirikkoutuneita hylkyjä ja rannoilla lukuisia muinaisjäännöksiä, joihin voit tutustua Kulttuuriympäristön palveluikkunassa.
Barösundin väylä keväällä 2018.
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Museovirasto on määritellyt koko väylän alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi sen historiallisen merkittävyyden, pitkän käyttöhistorian ja säilyneen kulttuurimaiseman takia.
Lue lisää väylän suojelusta Museoviraston sivuilta!
Vierailu
Väylän rantaan pääsee ajamaan autolla ja salmen yli kulkee lossi. Sieltä löytyy myös vierasvenesatama.
Katso aikataulut.
Museoviraston karttapalvelu
P: 6652928, I: 325765 (ETRS-TM35FIN)